Onneksi sain pikkusiskon iltapäivällä kylään. Oli ihana pitää pullabreikki kaiken touhuilun keskellä ja juoda kuppi kahvia kuumana. Dagistutustumiset toivat mukanaan meidän arkeen sen tylsän kiireen tunnun, vaikka me ollaan tämä viikko otettu vielä kevyesti ja käyty vain aamupäivisin leikkimässä muutaman tunnin ajan. Aamut on vain pakko ottaa suhteellisen ripeällä temmolla, jotta ollaan sovittuna aikana paikalla. Ja koska haluan, että voidaan kaikki nauttia aamiaista rauhassa, jää koti melkoisen pommikuntoon. Noh, eihän siellä kukaan ole katsomassa, mutta tylsä tulla takaisin, kun puuronjämät ovat kuivuneet syöttötuoliin, sänky on petaamatta, sälekaihtimet kiinni, kahvit kuivuneet pannuun jne. You know! Onneksi sitä osasi nauttia mamma-arjen rauhallisuudesta, eikä silloin ollut onneksi tietoakaan kiireestä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment :)